Syksyn mittaan olen kovasti pohtinut, että mahtaako puutarhabloginpito enää viedä mukanaan. Jotenkin vuodatuksen blogin kaikkien kuvien katoaminen oli aika iso takaisku. Samalla tavallaan katosi yksi päiväkirjan tapainen muistovyyhti niistä vuosista, kun pikkuapulainen syntyi, eli vauva-aikaansa ja kasvoi taaperoksi. Blogikuvissa oli niin paljon muistoja mukana, että niiden katoamisen merkityksen olen tajunnnut vasta hiljalleen. Vaikka kuvat ovatkin tietokoneella tallessa, se ei ole ihan sama asia kuin se että ne nivoutuivat blogissa tarinaan ja eletttyyn hetkiin puutarhassa. Tuntuu kuin blogikuvien mukana olisi kadonnut joku kipinä koko puutarhailutouhuunkin hetkeksi...
Kevät kurkistelee jo kuitenkin jostain lempeillä silmillään, ja katselee tämänkin puutarhurin heräämistä talviunestaan. Ensimmäiset siemenkuvastot ja vuoden ensimmäinen puutarhalehti kolahtivat postilaatikkoon jo heti vuoden ensimmäisinä arkipäivinä. Uskon että se intohimo ja kipinä ja puutarhahöperyys herää jälleen tänä keväänä. Se on lähes yhtä varmaa kuin se että kevät tulee.
Tästä hiljalleen käynnistelen puutarhablogia.
Tuokoon tämä vuosi kaikkea hyvää ja ihmeitä ja ilon aiheita jokaiselle!
Kävinkin juuri yhtenä päivänä täällä ja meinasin jättää kommentin tyyliin: Lauraa, tuuhan jo takaisin! Ja hetikohta tulitkin, kuin ajatuksen voimasta, kiva!
VastaaPoistaYmmärrän todella hyvin sen haluttomuuden, mikä tulee, kun tuollaisia katoamisia tapahtuu. Niin kuin kerroin omassa blogissani, minulta katosi kaikki 2,5 vuoden ajalta. Muistan, että siellä oli monta juttua, missä oli sinun mainioita kommenttejasi. Eniten harmittaakin juuri niiden katoaminen. Iso osa jutuista on word-dokkareina tallella, mutta ei kaikki. Monia tyhmiäkin juttuja on wordilla, mutta esimerkiksi Prahan-matkan kuvaus kaikkine kohteitten nimien kanssa oli vain blogissa. Se on sitten ikuisesti menetetty.
Tällaista tämä sitten on olla nykyisten teknisten palveluiden armoilla. Jotenkin pitäisi aina muistaa varmistaa kaikki, kun mikään ei ole ikuista.
Mutta nyt on kiva, kun olet jälleen palannut blogin pariin. Ehkä käyt taas luonani kylässä jättämässä ihania kommenttejasi! :)
Se on tosi harmi, kun blogi tai sen kuvat katoavat. Tyttäreltäni poistui koko blogi. Tsemppiä uuteen alkuun. Pitäisi jollain tapaa varmuuskopioida blogi, mutten oikein tiedä, miten sen tekisi..
VastaaPoistaTuttu tunne, mulle kävi samoin Vuodatuksen blogini kanssa. Noin ei kyllä saisi päästä käymään. Kyllä minäkin uskon, että kevään tulo herättää myös bloggailevan puutarhurin, welcome back !
VastaaPoista