Siemenpussukoiden äärellä

Ihan pakko laittaa vielä kuvanen lumikelloista, jotka ovat aloittaneet kevään virallisen kukintakauden puutarhassa, tuli takatalvi ensiviikonloppuna tai ei. Nyt nuput ovat auenneet. (Tuulisella ilmalla oli vähän haastavaa saada tarkkaa kuvaa.)
-----------------

Blogistaniassa kiertää haaste, jossa kysellään mitä kasveja puutarhastelijat ovat kasvattaneet siemenestä, ja millaisia kylvökokeiluja voisi suositella muillekin.

Ainakin Pivi on käsitellyt aihetta TÄÄLLÄ ja Pioni TÄÄLLÄ.

Minulla tuppaa käymään kevätkaipuun vallassa niin, että tilaan siemeniä enemmän kuin yhden kasvukauden aikana jaksaa tai ehtii kasvattaa. Siksi olen tänä vuonna kieltänyt itseäni edes astumasta netin siemenputiikkeihin. Sen sijaan olen kaivanut esille laatikon, jossa edellisiltä vuosilta jääneet siemenet ovat tallessa. Sieltä löytyy paljon vihannesten siemeniä, sekä esikasvatettavia kesäkukkia sekä perennojen siemeniä. Laatikosta löytyy myös iso nippu erilaisten perennojen ja kesäkukkien valkokukkaisia muotoja, joita hankin haaveillessani valkoisesta puutarhahuoneesta.

Viimekäynnistä siemenpussukkalaatikolla oli kulunut vuosi, joten oli oikeastaan vähän kuin olisin tavannut monet pussukat enimmäistä kertaa.

Tänä vuonna kasvatettavaksi valikoitui muutamia lajeja, joilla haluan täydentää uutta kukkamaata ja kivikkkoistutusta.

Sarviorvokkeja; valkoisia ja sinikirjavia

Ritarinkannuksia ja kyläkurjenpolvia tienvarteen pihaportin molemmin puolin istutettavaksi.

Sormustinkukkia ja tädykkeitä täydentämään tyhjiä koloja kukkapenkeissä.

 

Jonain vuonna näihin aikoihin luin Monet:n puuutarhasta kertovan kirjan. Kukaan ei voi varmaan lukea hänen puutarhastaan hullaantumatta unikoihin. Unikoita on kirjan lukemisen jälkeen välttämättä saatava puutarhaan. 

Yksivuotisia; pioniunikoita pinkkejä ja valkoisia, sekä tuli- silkki- turkin- ja ruisunikon siemeniä. Näköjään paljon tummanpunaisia kukkasia.

Monivuotisiakin unikoita löytyy joka lähtöön. Kolmea eri väriä idänunikoita, sekä alppi- ja siperianunikoita.

Tämäkin idänunikko on alunperin siemenkylvöjen tulos.

Ritarinkannuksia olen myös kasvattanut ennenkin. Siemenkasvatuksen tulos on mm. nämä vaaleanpunaiset.

Samasta siemenpussista, jossa piti siis olla vain vaaleanpunaisia Astolat- nimisiä ritarinkannuksia, tuli myös tällainen yllätys.

Olen tykästynyt erityisesti perennojen siemenkasvatukseen. Yhden pussin hinnalla taimia saa vaikka kuinka monta. Jos ne ostaisi valmiina taimina, tulisivat paljon kalliimmaksi. Siemenstä olen kasvattanut mainittujen lisäksi esimerkiksi esikoita, erilaisia kellokukkia, akileijoja ja palavaa rakkautta. Esikot ja akileijat vaativat yleensä kylmäkäsittelyn.

Moni pelkää monien perennojen vaatimaa kylmäkäsittelyä. Asiasta ei minusta kannata tehdä turhan vaikeaa. Siemenet voi kylvää näin maaliskuussa purkkeihin hyvin kostutettuun multaan, ja viedä sitten purkit laatikoissa ulos varjoisaan paikkaan. Näin siemenet saavat kylmäkäsittelyn kuin itsestään, sillä useimmille riittää muutaman pakkasasteen ja parin kuukauden kylmäkäsittely. Kun säät toukokuussa lämpenevät, laatikon voi kantaa aurinkoiseen paikkaan, ja alkaa kastella kylvöksiä tiheämmin. Kevään ja kesän kuluessa siemenet, joiden lepotila on murrettu, alkavat itää. heinäkuun alussa taimet voi yleensä jo koulia omiin purkkeihinsa, ja syyskesällä ne ovat valmiita istutettavaksi kasvupaikalle.

On paljon perennoja jotka eivät vaadi kylmäkäsittelyä, ja jotka voi esikasvattaa kesällä ulkona tai keväällä viileällä ja valoisalla ikkunalaudalla. Esimerkiksi idänunikon voi kylvää myös suoraan kasvupaikalle varhain keväällä. Samoin puistolemmikin, sormustinkukan, harjaneilikan ja muut kaksivuotiset itsestään kylväytyvät lajit voi kylvää suoraan kasvupaikalle, mikäli vapaata multatilaa on riittävästi, eivätkä pikkutaimet joudu kilpailemaan kasvutilasta muiden kukkien kanssa.

Omasta mielestäni kuitenkin paras tapa hankkia kukkia puutarhaan, on saada lahjaksi, perinnöksi tai vaihdokkina jakopaloja ystäviltä ja sukulaisilta. Silloin kukat kantavat mukanaan tarinaa, joka muistuttaa tietystä ihmisestä.

Kuten mummon harjaneilikat.

Itse myös mielelläni annan runsaasti leviävistä kasveistani jakopaloja tai siemeniä eteenpäin. Niin saan jakaa kauneutta eteenpäin, ja niin myös leviää palanen vaalimisen arvoista suomalaista puutarhakulttuuria uusille asuinsijoille. Jos siis joskus näet blogissani kasvin josta olet haaveillut, kysy rohkeasti liikenisikö siitä palanen sinullekin. :)

Hain taas kaupasta tulppaaneja. Kylläpä niiden värit hehkuvat auringossa!
Antaa takatalven tulla jos on tullakseen, kyllä me nyt selvitään siitä, kun on kylvettävää ja tulppaaneja maljakossa!