Tiesin heti tämän viikkoisen haastesanan nähdessäni, mitkä lusikat kaivaisin astiakaapista kuvattavaksi sillä ne olisivat puutarhablogiin parhaiten sopivat. Nämä lusikat on tehty Carl von Linnen syntymän 200 vuotisjuhlan kunniaksi, ja kuuluivat ilmeisesti mummoni yhdelle tädille, joka oli ammatiltaan puutarhasuunnittelija.
Carl von Linne kehitti pohjan kasvien tieteelliselle nimistölle, eli sille järjestelmälle, jonka avulla kasvit voidaan tunnistaa, nimetä ja luokitella tieteellisen nimen perusteella. Esimerkiksi Juhannusmorsian- ruusun, Rosa Pimppinellifolia- ryhmä "Juhannusmorsian", tieteellinen nimi kertoo että kasvi kuuluu ruusuihin, tarkemmin pimpinellaruusuihin, ja lisäksi lajikkeen joka on Juhannusmorsian. Nimeen voidaan vielä liittää alkuun Rosaceae, mikä kertoo, että kasvi kuuluu ruusukasvien heimoon.
(kuva Suomen Ruususeuran sivuilta)
(kuva Suomen Ruususeuran sivuilta)
Kasvi saattaa olla nimetty esimerkiksi ulkonäön, tuoksun, löytöpaikan tai löytäjänsä nimen mukaan. Missä päin maailmaa tahansa voi etsiä jonkun tietyn kasvin tieteellisen nimen perusteella. Näin esimerkiksi ulkomaiselta siemenmyyntisivustolta voi löytää juuri haluamansa kasvin. Ja siksi puutarhuriopiskelijat ympäri maailmaa pänttäävät kasvilatinaa.
Lusikan nurjalla puolella on Linnen lempikasvi vanamo, joka sai tieteellisen nimensä hänen mukaansa; Linnea borealis.
Muiden lusikoita löydät kun klikkaat kukkaa:
Kauniita ja koristeellisia!
VastaaPoistaNIin minustakin! :)
PoistaIhanat muistot tekevät lusikoista erityisiä. Mielenkiintoinen tarina. Ja hyvät makrot.
VastaaPoistaNämä ovat kyllä minulle hyvin erityisiä, monellakin lailla. Tunnearvon lisäksi aihe, josta ne on tehty, on lähellä sydäntä.
PoistaIhana aarre nämä lusikat :)
VastaaPoistaKyllä vain, käyttöesineet ovat parhaita aarteita.
PoistaKauniit lusikat ja muistot. Hyvät makrokuvat. Kiitos ruusuinformaatiosta
VastaaPoistaJoskus on mukava kaivaa kaapista esineitä, jotka ovat paitsi kauniita, tuovat mieleen myös rakkaita ihmisiä. Kiitos, ja ole hyvä. :)
PoistaAntiikkia antiikkia!
VastaaPoistaMummoni oli intohimoinen antiikin keräilijä, ja perintöantiikki oli hänellekin erityisen arvokasta.
PoistaMielenkiintoista tietää ja hienot lusikkakuvat!
VastaaPoistaHalusin jakaa näiden lusikoiden tarinan, koska se on niin erityinen. :)
PoistaIhanat aarteet!
VastaaPoistaEikö vain!
PoistaUpeat aarteet !
VastaaPoistaVau, sinulla onkin oikein hienot perintölusikat! Kelpaisi minullekin!
VastaaPoistaNämä on kyllä kauniit perintöhopeat!
PoistaPerintölusikat ovat niitä arvokkaimpia
VastaaPoistaNiin ovat. Tunnearvo lisää arvoa huomattavasti.
PoistaHienosti makroiltu!!! ja todella kauniita ovat nämä aarteesi:) Ehkä niillä syödään vain jouluna ja juhannuksena?
VastaaPoistaKiitos. :) Jep, Nämä aarteet on käytössä vain juhlapäivinä. Ne antavat myös hyvän keskustelun aiheen.
PoistaVarsinainen aarre! Esineillä, joilla on tarina, viehättävät aina.
VastaaPoistaOnpa hienot ja historialliset lusikat.
VastaaPoista