Sinivuokko, valkovuokko ja keltavuokko



Keväällä on puutarhassa ja luonnossa ihana vuokkojen aika. Sinivuokot aloittavat huhtikuun puolivälissä, ja valko- ja keltavuokot jatkavat kukintakarkeloita toukokuun alkupäiviltä parisen viikkoa.

Sini- ja valkovuokkoja kasvaa paratiisinpalasen puutarhassa kylätienvarressa vanhojen koivujen alla. Ihmeesti ne pärjäävät siellä ihan omia aikojaan, eivätkä piittaa kesän rehevästä lupiini- ja kultapiiskukasvustosta. Ne piristävät maisemaa silloin kun vielä ei ole muuta vihreää näkyvissä.  Olen aikeissa siirtää niitä pihametsäänkin tontin toiselle laidalle. Valkovuokkoja näyttää pihametsässä jo olevankin, ilmeisesti juuren paloja on kulkeutunut jonkun puuntaimen mukana. Se on hauska pikku kulkuri, joka ei häiritse muita kasveja, koska se kuihtuu kukinnan jälkeen. 


Puutarhani keltavuokko on kotoisin isäni lapsuudenkodin maisemista Lohjalta. Isäni toi pienen kourallisen sen juurakoita ensimmäisenä keväänä kun muutimme tänne. Seuraavana vuonna se teki kolme kukkavartta, sitten viisi, ja nyt mättäässä on jo koko joukko iloisia keltaisia kukkia.  Keltavuokkomättääni kasvaa kukkapenkissä kellokärhön juurella. Se on valkovuokkoa hiukan hentoisempi eikä ole ihan yhtä innokas leviämäänkään, joten se sopii kukkapenkkiin mainiosti.




Kaikki nämä kolme vuokkolajia kuuluvat Suomen alkuperäiseen kasvistoon. Ne viihtyvät puolivarjoisissa lehto- ja sekametsissä Etelä- ja Lounais-Suomessa. Pohjoista kohti mentäessä vuokkoesiintymät harvinaistuvat, ja ihan pohjoisessa niitä ei ole lainkaan. Vuokkoja on paljon siirretty puutarhoihin luonnollista levinneisyysaluetta pohjoisemmaksi.  Keltavuokot kasvavat harvinaisena samoilla paikoilla kuin valkovuokot, mutta ne tarvitsevat kukkiakseen enemmän valoa. Joskus voikin olla niin, että keltavuokkoja kasvaa valkovuokkojen joukossa, mutta jos paikka on liian varjoinen, ne eivät kuki ja jäävät huomaamatta.
Valkovuokko on Uudenmaan maakuntakukka.


Valkovuokko, Anemone nemorosa ja keltavuokko, Anemone ranunculoides ovat hyvin samankaltaisia olemukseltaan. Ennen kukintaa keltavuokon erottaa vaaleamman vihreästä, sirommasta ja matalammasta lehtimättäästä. Valkovuokon kukat ovat isohkot ja terälehdet soikeammat; keltavuokko muistuttaa kukinnoltaan leinikkiä.  Valko- ja keltavuokot viihtyvät parhaiten ravinteikkaassa ja kosteassa lehdossa, jossa ne kukkivat silloin valoa on parhaiten saatavilla ennen kun puihin puhkeaa lehdet.  Molemmat kuihtuvat kokonaan kukinnan tehtyä tehtävänsä.  Valko- ja keltavuokot leviävät maan alla suikertavan juurakkonsa avulla, valkovuokko keltaista pikkusiskoaan innokkaammin, ja myös muurahaiset kuljettavat niiden öljypitoisia pähkylähedelmiä ympäristöön.  


Sinivuokko, Hepatica nobilis viihtyy kalkkipitoisilla mailla lehto- ja sekametsissä. Se viihtyy hieman varjoisemmassa kuin valko- ja keltavuokot, ja joskus ne kukkivat, joskin heikommin, jopa kuusikon syvässä varjossa. Sinivuokon lehdet ovat osittain talvivihantia, ja erityisesti valoisilla paikoilla paksuihin nahkeisiin lehtiin tulee syksyisin kaunis viininpunainen ruska. Uudet lehdet kasvavat keväällä kukinnan jälkeen. Sinivuokot eivät viihdy kovin avoimilla paikoilla, ja taantuvat nopeasti jos niiden kasvuympäristönä oleva metsä hakataan. Sinivuokko ei leviä lainkaan kasvullisesti vaan ainoastaan siemenistä, minkä vuoksi se on rauhoitettu ja sen kukkien  ja taimien kerääminen myyntiin on Ahvenanmaata lukuun ottamatta kielletty. Tämän vuoksi ohjeistan myös pikkupuutarhuria kukkien poimimisessa niin, että yhdestä mättäästä saa ottaa korkeintaan kaksi kukkaa, jotta siementuotanto ei kärsi.  Mikäli kukkien annetaan kukkia, keräävät muurahaiset innokkaasti sinivuokon siemeniä ja levittävät sitä näin uusille paikoille. Kasvu siemenestä kukkivaksi kasviksi vie kuitenkin useita vuosia.  Sinivuokoista löytyy joskus luonnossa violetteja, punaisia tai valkoisia muunnoksia.
Kaikki vuokot ovat myrkyllisiä, muttei niissä juurikaan ole syömään houkuttelevia kasvinosia. Vuokkoja on helppo siirtää luonnosta puutarhaan. Siirtoon tarvitaan maanomistajan lupa.  Jotkut taimistot myyvät tavallisien valkovuokkojen lisäksi vihreäkukkaisia lajikkeita sekä valko- ja sinivuokon kerrannaisia puutarhamuotoja. Valkovuokkoa lähellä olevaa vaaleansinistä hämyvuokkoa on myös toisinaan saatavilla.



Kuten monet kevään pienet kukkijat, vuokotkin pysyttelevät sadesäällä nuppuisina, lisäksi vuokot sulkevat kukkansa myös yöksi.


Kasvikortisto: Kevätesikko

Kevätesikko, Primula veris



Ensimmäisenä keväänä muuttomme jälkeen löysin pihastamme keltaisia kevätesikoita. Niitä kasvoi kukkapenkissä, nurmikossa ja pensaiden alustoilla. Niitä kasvaa villiintyneenä samoilla paikoilla puistolemmikin kanssa. Kukkiessaan samaan aikaan toukokuussa keltaiset esikot ja vaaleansiniset lemmikit ovat ihastuttavia!
Olen siirtänyt esikoita kukkapenkkeihin turvaan ruohonleikkurilta, mutta seuraavana keväänä huomaan että pieniä keltaisia avainnippuja nousee nurmikosta edelleen. Nykyisin annan niiden jäädä paikoilleen. Vaikka kukinnan jälkeen paikan ajaisi ruohonleikkurilla, ne kukkivat silti seuraavana keväänä yhtä innokkaasti. Esikoiden kasvupaikoissa ei tunnu olevan mitään logiikkaa. Niitä tupsahtaa esiin milloin mistäkin. Sattumanvaraisuus sai selityksensä, kun kuulin, että muurahaiset kuljettavat esikon siemeniä. Maamuurahaisen pesiä meillä on monessa paikassa nurmikossa ja kukkapenkkien reunakivien alla, joten luultavasti esikoita löytyy jatkossakin pitkin pihoja, sieltä missä muurahaiset kulkevat. Olen myös kylvänyt esikoita pihametsään ja katajakedolle, jossa ne saavat olla ja levitä rauhassa.

Olen saanut pihaani myös punaista kevätesikkoa. Se on perintö mieheni mummolasta Keuruulta. Olen saanut sen alun anopiltani.



Kevätesikko kuuluu Suomen luonnonvaraiseen kasvistoon. Sitä tavataan Lounais-Suomen ja Ahvenanmaan lehtoniityillä. Muualla maassa se kasvaa asumusten läheisyydessä villiintyneenä.  Esikoita on siirretty jo pitkään luonnosta kukkapenkkeihin, minkä vuoksi se mainitaan monissa perennakirjoissa luonnonperennana. Kevätesikko on Ahvenanmaan maakuntakukka. Se on rauhoitettu, ja Ahvenanmaata lukuun ottamatta sitä ei saa kerätä luonnosta myyntiä varten.
Kevätesikkoa voi suositella jokaiseen puutarhaan muiden perennoiden joukkoon kukkapenkkiin tai luonnontilaisille alueille vapaasti leviämään. Se viihtyy muista esikoista poiketen aika paahteisillakin paikoilla, ja kukkii auringossa hyvin, mutta keskikesän kovan paahteen ajaksi se mieluiten ottaisi suojaavan varjon yllensä isommista perennoista tai puiden lehvästöstä. Kevätesikon keltaiset tai punaiset tuoksuvat kukat avautuvat toukokuun puolen välin tienoilla. Kukinta kestää kahdesta kolmeen viikkoa, jonka jälkeen kukkien paikalle kypsyy runsaasti itämiskelpoisia siemeniä. Kevätesikkoa onkin helppo lisätä siemenistä kylvämällä siemenet syksyllä ulos. Siemenet vaativat kylmäkäsittelyn, jonka ne saavat helpoiten talven aikana. Esikkoa on helppo lisätä myös lehtiruusuketta jakamalla.


Vanhan tarun mukaan kevätesikkoa kutsutaan myös Pyhän Pietarin avainnipuksi. Pyhä Pietari, joka seisoo Taivaan portilla vartioimassa, hukkasi kerran suuren avainnippunsa. Pieni enkeli lähetettiin avaimia etsimään. Hän löysi avaimet kaukaa Maasta lehtipuiden siimeksestä. Avainten löytöpaikalle kasvoi myöhemmin pieni keltainen kukka, joka muistutti avainnippua.