maanantai 8. huhtikuuta 2013

Missähän kevät luuraa?


Onkohan kevät unohtanut, että sen kuuluisi olla jo täällä? Mietin vain. Olisi ihan mukavaa jo viettää tovi jos toinenkin tiirailemassa, että joko pälvipaikoista pilkahtelisi krookusten ja lumikellon pirteät versot.
Mutta mitä vielä. Eilen satoi monta senttiä uutta lunta pihaan ja etupihan kulkuväylästä puolet on paksun ikijään peitossa.


Viimeviikolla tiaiset kävivät tarkistelemassa pesäpaikkoja. Istuskelivat terassin uusien lamppujen nokassa, suunnittelivat pesän perustamista terassin räystään koloon. Muutenkin terassi on jo ollut käytössä. Aurinkoisina päivinä siinä tarkenee ihminenkin jo istuskelemaan, jos ei satu tuulemaan. Tuohon kuvan näyttämään kohtaan on suunnitteilla köynnössäleikkö näkösuojaksi taustalla näkyvää kylätietä vasten. Mitähän ihania köynnöksiä siihen laittaisi kasvamaan? Alppikörhöjä ja viinikärhöjä, piippuköynnöstä ja villiviiniä....


Ensi kesänä on toiveissa hieman edistystä etupihan kanssa. Olen saamassa pihahommiin opiskelija- apua muutamaksi viikoksi. Itsestäni ei enää ole raskaiden pihahommien tekijäksi. Kummallisiin kolotuksiin ja lihasheikotuksiin on löytynyt viimein selitys. Fibromyalgia. Se on semmoinen kumma tauti, joka on tullut jäädäkseen, ja jonka kanssa täytyy nyt opetella elämään. 
Omien fyysisten voimien rajallisuus on asia, jota täytyy opetella jatkuvasti, ja kesän tullessa yhä enemmän. On vain maltettava, ja tehtävä asioita hissukseen, tyydyttävä työnohjaajan rooliin. On annettava muiden tehdä raskaat työt, kanniskella itse vain kameraa ja muita kevyitä kapineita. 
Nyt olen löytämäisilläni itsestäni kuitenkin innostuksen kipinän. Etupihan istutukset alkavat hahmottua mielessä ja paperilla. Portin pielessä kukkii mielikuvissani hieno syreeniaita, ja viimekesänä kaivurin esiin kaivamat kivet saavat seurakseen kaikki ihanat kivikkokasvit ja monta kaunista koristepuuta.
Nyt en vielä kerro enempää. Katsotaan mitä kevät ja kesä tuovat tullessaan. :)


Fiina on osoittanut ensimmäisiä keski-ikäisen rouvan merkkejä. Talviturkissa on ensimmäistä kertaa harmaita vivahteita.
Se on kuitenkin aina valmis seikkailuihin. Lempeällä kevätsäällä sen kuono haistelee ilmaa ja tavoittaa kaikenlaisia ihania hajua, joita paljasuu hiljakseen sulavan lumen alta.




Mukavaa sentään, että on valoisaa. Edelleen uskon että kyllä se lumi viimeistään juhannukseen mennessä sulaa.

1 kommentti:

  1. Onpas ikävä lukea diagnoosistasi :( Ikävää. Kuitenkin tuntuu, että oot jo miettinyt asioita monelta kantilta, puutarhankin. Onnea innostuksen kipinälle ! Ajat muuttuvat ja puutarha muuttuu sen myötä. Ja nyt vaan odotellaan sitä kevättä vihdoin saapuvaksi, ja todellakin, kyllä lumi on jussina poissa :)

    VastaaPoista

Kommettisi tekee iloiseksi!