tiistai 16. huhtikuuta 2013

Pientä ja sievää


Vihdoinkin! Ensimmäiset kevään merkit löytyivät vihdoin puutarhasta! Vaahteranlehtikatteen läpi oli puskenut esiin ensimmmäiset lumikellot!!!

Vielä eilen etupihan  nurmikko oli lumen peitossa. Öinen vesisade ja päivän kirkkaat auringon säteet saivat ohentuneen lumipeitteen antamaan tilaa keväälle.
Ja heti pälvipaikoissa avautui ensimmäinen krookus! Ihmeellinen, pieni, kaunis ja niin hurjan elinvoimainen!!


Katsastimme opiskelijan kanssa marjapensaiden leikkaustarvetta. Yhdessä punaherukkapensaassa oli jotain hirmu pientä ja sievää:


Joku ihan pikkiriikkinen lintunen on asustanut marjapensaassa viimekesänä. Ehkä pajulintu tai kerttunen?

Otin mittakaavalksi toisen kuvan, jossa on käteni heilumassa mukana. (Vähän oli hankala mahtua sinne pensaan sisään kuvaamaan) Koko pesärakennelma mahtuu helposti kämmenelleni.


Kevät on vihdoin tullut Paratiisinpalaseen! Toissapäivänä kuulin kiurun laulavan, tänään yksinäinen kurki lensi pääni yli, ja joutsenet hoilottavat lähipellon notkelmassa yötä päivää.Talitintti tuli minulle kertomaan että olen hänen reviirillään, kun konttasin kukkapenkissä lumikelloja kuvaamassa.



Hyvää kevättä!

4 kommenttia:

  1. Kukkia jee ! Se on sitten kevät ! Suloinen tuo linnunpesä, ja niin pikkuinen.

    VastaaPoista
  2. VOi kevättä!! :) Kuin hellyyttävä tuo pikku pesänen..

    VastaaPoista
  3. Voi ihanaa, lumikelloja ja krookuksia.
    Meillä on lumet kohta lähteneet, mutta yhtään kukkaa ei ole vielä näkynyt, piippoja kylläkin.

    VastaaPoista
  4. Hyvää kevättä! Samoja kukkasia kuvasin itsekin tänään.

    VastaaPoista

Kommettisi tekee iloiseksi!