Boheemia puutarhailua

Juhannuksen jälkeisinä viikkoina puutarhassa tapahtuu jonkinlainen ryöpäshdys. Kesäkuun alussa puutarhastelijalla on vielä ollut jonkinlainen hallinnan tunne. Kun kesä etenee, alkaa puutarha ottaa erävoittoja puutarhurista, ja kaikki alkaa rehottaa enemmän oman mielensä mukaan. Puutarhastelijalta ei kysytä lupaa.

Jos puutarhastelija esimerkiksi lomailee kesämökillä muutaman päivän, saattaa nurmikko hujahtaa lämpimän sään ja sateen ansioista huimiin mittoihin, ja rönsyleinikki saa panna parastaan kaikessa rauhassa ruohonleikkurin terien sitä uhkaamatta. Tavallaan kaunista tämäkin.

Päivänkakkarat, jotka juhannuksen tienoilla näyttivät vielä jäävän mukavan mataliksi tänä vuonna, humpsahtavat yht´äkkiä pituutta niin että ne ulottuvat puutarhastelijaa vyötärön korkeudelle. Saunapolku on kadonnut jonnekin, puhumattakaan maan pinnassa kasvavista ketoneilikoista ja ajuruohoista. Mutta päivänkakkarat on sentään ihania.

Poutapäivinä vietetään tietysti aikaa uimarannalla, pestään mattoja, tavataan ystäviä ja sukulaisia, ja nautitaan puutarhasta sekä harvinaiseksi käyneestä lämpimästä kesäsäästä. Sateella puolestaan pestään pyykkiä, kudotaan villasukkia ja käperrytään lukemaan kirjaa sohvan nurkkaan. Kamera sentään viedään ulkoilemaan. Kuka sanoikaan että puutarhassakin pitäisi tehdä jotakin työtäkin kesällä?

Nautitaan kesästä, ja ladataan akkuja talven varalle! Muistetaaan, että talvella mieli kaipaa juurikin tätä rehevää ja villiä puutarha- aikaa.